Kaupan hedelmä- ja vihannesosaston värikkäiden tuotteiden välissä kävellessäsi et välttämättä ole tietoinen, että niiden ravintoainepitoisuudet ovat laskeneet viimeisen 70 vuoden aikana.

Useiden tutkimusten mukaan monet nykyään viljellyt hedelmät, vihannekset ja viljat sisältävät vähemmän proteiinia, kalsiumia, fosforia, rautaa, riboflaviinia ja C-vitamiinia kuin vuosikymmeniä sitten viljellyt vastaavat kasvit. Tämän ongelman merkittävyys vain kasvaa, jos yhä useampi ihminen siirtyy pääasiassa kasvispohjaiseen ruokavalioon, kuten useat asiantuntijat suosittelevat yleisen terveyden ja planeetan suojelun kannalta.

Kun maaperästä ei ole ravinteita kasviksiin, ei myöskään kasviksissa ole ravinteita ihmiselle. 

Ravintoaineiden väheneminen "jättää kehomme vajaaksi komponenteista, joita ne tarvitsevat puolustaakseen itseään kroonisia sairauksia vastaan – se heikentää ruoan arvoa ennaltaehkäisevänä lääkkeenä", sanoo David R. Montgomery, geomorfologian professori Washingtonin yliopistosta Seattlessa ja yksi kirjan What Your Food Ate kirjoittajista Anne Biklén kanssa.

Jopa niille, jotka välttävät prosessoituja elintarvikkeita ja suosivat tuoreita tuotteita, tämä trendi tarkoittaa, että "se, mitä isovanhempamme söivät, oli terveellisempää kuin se, mitä me syömme", sanoo Kristie Ebi, ilmastonmuutos- ja terveyden asiantuntija Washingtonin yliopistossa Seattlessa.

Tutkijat sanovat, että ongelman juuret piilevät modernissa maatalousprosessissa, joka lisää satoa, mutta häiritsee maaperän terveyttä. Tähän kuuluvat kastelu, lannoitus ja korjuumenetelmät, jotka myös häiritsevät olennaisia vuorovaikutuksia kasvien ja maaperän mikrobiomin välillä, mikä vähentää ravintoaineiden määrää ja niiden imeytymistä maaperästä. Nämä ongelmat ilmenevät ilmastonmuutoksen ja kasvavien hiilidioksiditasojen taustalla, jotka myös alentavat hedelmien, vihannesten ja viljojen ravintoainepitoisuuksia.

On tärkeää pitää nämä asiat oikeissa mittasuhteessa, eikä antaa tämän uutisen estää sinua syömästä monipuolisesti terveytesi ylläpitämiseksi. Toivottavasti kuitenkin nämä tulokset rohkaisevat useampia ihmisiä välittämään siitä, miten heidän ruokansa kasvatetaan.

Singing Frogs Farmin regeneratiivinen maatila Californiassa, Yhdysvalloissa

Tutkijat tutkivat Singing Frogs Farmin kaalia, porkkanoita, pinaattia ja maaperää ja huomasivat, että regeneratiivisella tilalla kasvatetussa kaalissa oli 46 prosenttia enemmän K-vitamiinia, 31 prosenttia enemmän E-vitamiinia, 33 prosenttia enemmän B1-vitamiinia, 60 prosenttia enemmän B3-vitamiinia ja 23 prosenttia enemmän B5-vitamiinia kuin “perinteisessä” luomupellossa kasvatetussa kaalissa. Kaalissa oli myös enemmän kalsiumia, enemmän kaliumia, enemmän karotenoideja ja enemmän fytosteroleja.

Enemmän massaa, vähemmän ravinteita

Yksi suurimmista tieteellisistä tutkimuksista, jotka kiinnittivät huomiota tähän ongelmaan, julkaistiin Yhdysvalloissa American College of Nutrition -lehden joulukuun 2004 numerossa. Käyttäen USDA:n vuosina 1950 ja 1999 julkaisemaa ravintoainetietoa Texasin yliopiston Austinissa toimivat tutkijat huomasivat 13 ravintoaineen muutoksia 43 eri puutarhakasvissa – parsasta ja papuista mansikoihin ja vesimeloneihin.

Tutkitut hedelmät ja vihannekset osoittivat laskua proteiinissa, kalsiumissa ja fosforissa, jotka ovat välttämättömiä luuston ja hampaiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen sekä hermoston toimintaan. Myös raudan, joka on välttämätön happea kuljettava tekijä koko kehossa, ja riboflaviinin, joka on ratkaiseva energia-aineenvaihdunnalle, pitoisuudet laskivat. Myös C-vitamiinin pitoisuudet – jotka ovat tärkeitä kehon eri kudosten kasvulle ja korjaamiselle sekä immuunijärjestelmän toiminnalle – laskivat.

Laskun taso vaihteli ravintoaineiden ja hedelmän tai vihanneksen tyypin mukaan, yleensä 6 prosentista proteiinille 38 prosenttiin riboflaviinille. Erityisesti kalsiumin määrä laski dramaattisesti parsakaalissa, lehtikaalissa ja sareptansinappi, kun taas raudan pitoisuus laski huomattavasti lehtimangoldissa, kurkuissa ja nauriin lehdissä. Parsa, lehtikaali, sareptansinappi ja nauriin lehdet menettivät huomattavan määrän C-vitamiinia.

Myös uudemmat tutkimukset ovat tukeneet näkemystä ravintoainepitoisuuksien vähenemisestä. Tammikuun 2022 numerossa julkaistussa Foods-lehdessä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että useimpien Australian kasvattamien vihannesten rautapitoisuus oli melko samanlainen vuosina 1980 ja 2010, mutta joissakin vihanneksissa oli huomattavia laskuja. Rautapitoisuuden laskut, jotka vaihtelivat 30 prosentista 50 prosenttiin, tapahtuivat makeassa maississa, punakuorisissa perunoissa, kukkakaalissa, vihreissä pavuissa, vihreissä herneissä ja kikherneissä. Sitä vastoin Hass-avokadoissa, sienissä ja lehtimangoldissa rautapitoisuus itse asiassa nousi.

Myös eläimet elävät ravinneköyhyydessä, kun maaperä köyhtyy. Tämä johtaa laiduneläinten krooniseen ravinnevajeeseen ja sen kerrannaisvaikutuksiin.

Myös viljojen pitoisuudet ovat laskeneet. Vuoden 2020 numerossa julkaistussa Scientific Reports -lehden tutkimuksessa havaittiin, että vehnän proteiinipitoisuus laski 23 prosenttia vuosina 1955-2016, ja myös mangaanin, raudan, sinkin ja magnesiumin pitoisuudet laskivat huomattavasti.

Hälyttävillä laskuilla on myös kerrannaisvaikutuksia lihansyöjiin. Lehmät, siat, vuohet ja lampaat syövät nyt vähemmän ravitsevia ruohoja ja viljoja, Montgomery sanoo, mikä puolestaan tekee lihasta ja muista eläinperäisistä tuotteista vähemmän ravitsevia kuin ennen.

"Kasvien kasvattamisen suuremmiksi ja nopeammin on johtanut ravitsemukselliseen heikentymiseen", sanoo Ben Allen, ravitsemus- ja terveystutkija Queenslandin yliopistosta Australiassa. "Olemme kasvattaneet satoja niin, että ne tuottavat enemmän biomassaa, mutta se ei tarkoita, että ne tuottaisivat enemmän ravintoaineita."

Regeneratiivisesta maanviljelystä mahdollinen ratkaisu

Regeneratiivinen maanviljely voi tarjota ratkaisun tämän ravintoarvojen laskun haasteeseen. Tämä maanviljelyn muoto keskittyy maaperän terveyden parantamiseen ja ekosysteemin palauttamiseen luonnollisen tasapainon saavuttamiseksi.

Se käsittää useita strategioita, mukaan lukien monokulttuurien välttäminen, suorakylvö, peitekasvien käyttö ja karjan rotaatiot, jotka voivat parantaa maaperän laatua ja elävöittää sen ravintoainepitoisuutta.

"Regeneratiivisen maanviljelyn avulla voimme palauttaa maaperän terveyden ja sen biologisen monimuotoisuuden", sanoo Dave Montgomery, maaperätieteen professori Washingtonin yliopistossa. "Se ei ainoastaan paranna satojen ravintoarvoja, vaan myös auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa sitomalla hiiltä maaperään."